Heti kaadossa vahva fenolis-greippinen lähtö aromille, korianteria, valkopippuria. Raikas kuin mikä, täyttää jo tuoksun houkuttelevuudessa erinomaisen oluen kriteerin, kertoo reseptintekijän ja valmistajan sivistyksestä ja ammattitaidosta; tämänhän luulisi ja toivoisi olevan itsestäänselvyys. Paskahuusien varjossa turvesoiden äärellä saattaa tosin olla ylioptimistinen teoria.
Noni, humalat ja mausteet sekoittuvat onnistuneen kompleksisesti ärhäkän hiivan saisonmaisiin aineenvaihduntatuotoksiin; veikkaan, että Saison-hiivalla on tämä tehty. Maussa mausteet tasapainossa, mikään ei jyrää yli, sitä ammattitaitoa nääs. Tuo mieleeni tuttavani Yvan De Baets'in Senne-panimollaan Brysselin Molenbeekissa panemat IPAt. Vajaan kuukauden kuluttua dokaan niitä taas Pariisissa...
Ruutikuivaa, peräkärrykin on; myös perävalot, jälkimaku on raikas. Olisi mielenkiintoista tietää tämän käymisaste! Olen tämäntyyppisiä itsekin eräällä Saison-hiivalla helsinkiläisessä panimoravintolassa tehnyt, tummia ja vaaleita, tosin vahvempia (ABV 8-10%), Ardennes-aiheisina, ei Ardelle omistettuja, vaikka niitä blogissaan onkin ankarasti arvioinut.
Gutaa tavaraa kaikenkaikkiaan! Glaiduu mittumaarii kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti