sunnuntai 19. marraskuuta 2017

... Ja tässä oli kaikki; ei ole enempää...

... Ulkohuone ei kiitä ketään, toivota mitään, odottaa meneillään olevan paskantamobakkanaalin pikaista luhistumista, vetää töpselin seinästä tämän lauseen päättävässä pisteessä.










LOPPU
...

FIN

OLUT!


Sivistynyt, elegantti, asiantunteva ja vielä -osaava; äärimmäisen tiukat reunaehdot täyttyvät ja attribuutit lunastuvat! Jos joku haluaisi vinoilla nimestä, keksiköön paremman, Lahtikin on Vesijärven rannalla.


Tätä kannatti odottaa, sillä tällaista sattuu täällä 30%:sesti turvesoiden peittämässä, oksennusta nokkivien varisten maassa harvoin; tuskin ehtinen enää todistaa.


Muistuu mieleeni riemastuttava, spontaani kohtaaminen tätä teostaan vielä kiihkeästi hautovan kirjoittajan kanssa Parisissa; otimme parit "jossakin ykkösmetron varrella", loistavan Olavi Paavolaisen hengessä... 




perjantai 17. marraskuuta 2017

Brewer's Special Oktoberfest


Tiiliseinää vasten mikkeliläinen syysolut, 4,7% ABV. Käymistuotteelta yleensä, oluelta erityisesti odotan raikkautta, niitä freesejä käymisaromeja; uskon, etten ole ainoa, vaan että kyse on jonkinlaisesta isommasta konsensuksesta.

Tästä tekeleestä se, tuo raikkaus puuttuu. Pahvinen tunkkaisuus, mikkeliläinen house flavor vaivaa tätäkin tuotetta. Onneksi tässä ei ole ollut liiemmälti humalia pilattavaksi... Maltaisuutensa tuntuu keinotekoisen päälleliimatulta, aggressiivisen siirappiselta; tulee mieleen jonkinlainen mallassiirappifilunki.

Toisin kuin niin moni saimaalaistuote, tämä oli sentään juotavaa; join koko tölkin. Vaatimatonta roskaruokaahan tämä on verrattuna konsernin toisen panimon, Malmgårdin gastronomiaan. Lieneekö kyseessä jo jonkinlainen vakiintunut työnjako tuotantolaitosten kesken, de facto- ainakin.


torstai 9. marraskuuta 2017

Mikä Saimaata vaivaa? Osa 3

Mitä tulee toimitusjohtaja Jussi Laukkasen tosiasialliseen vaikutusaikaan yrityksessä, ennen ja jälkeen nimityksensä toimitusjohtajaksi, Mikkelin tuotantolaitoksen laatu on ollut perin kehnoa, vuodesta toiseen; surkuhupaisin eräässä hiljattaisessa nettiarviossa lukemani eufemismi kelvottomille, "tiskirättimäisille" mikkeliläistekeleille on "hukattu potentiaali"[!!!] tjsp. Saimaan Juomatehdas on toimitusjohtajansa näköinen. Ilahduttavasti konsernin toinen panimo Malmgårdissa on kuin toiselta planeetalta...

Muistan hyvin toimitusjohtaja Laukkasen vuosikausia kestäneen yhteistyömme ajalta. Arvelen, että yksinkertaisehko, jääräpäinen ja päällepäsmäävä henkilönsä on pääasiallinen syy Mikkelin tuotantolaitoksen pitkittyneisiin laatuongelmiin; en tarkoita mikrobiologista laatua. Minkälainen lienee johtamansa yrityksen työilmapiiri, henkilöstön työmotivaatio ja -moraali.

Kun ottaa huomioon Saimaan Juomatehtaan käytettävissä olleet, ilmeisesti vähintäänkin kohtuulliset taloudelliset resurssit, on toimitusjohtaja Laukkasen aikaansaanto ollut linjassa Mikkelin tuotantolaitoksen tuotteiden kehnon laadun kanssa, vuodesta toiseen. Jos myynti on ollut hyvä, lieneekö kyseessä, ja missä määrin, tässä blogissakin käsitelty harhaanjohtava markkinointi.

Kaiken kaikkiaan, ihmettelen omistajain kärsivällisyyttä; monessa paikassa olisi varmaankin tullut kalossia toimitusjohtajan takalistoon aikaa sitten.



Mikä Saimaata vaivaa? Osa 2

Tuohon alle olen strasselberg.fi:n puolelta siirtänyt sellaisenaan kolme teemaan liittyvää tekstiäni viime kevättalvelta. Saimaan Juomatehdas on sittemmin, kuten tidämme, jatkanut omaksumaansa markkinointia, jossa annetaan ymmärtää, että Saimaan Juomatehtaan, mikkeliläisen panimon, oluet ja siiderit ovat "Suomen palkituimmat".

Todettakoon vielä, että Bruuverissa pannut, palkitut oluet ja siiderit olivat yleensä 250 litran ainutkertaisia kertaeriä, joita ei sen koommin tehty, puhumattakaan, että niitä edes olisi yritetty valmistaa Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni festivaalikävijä uskoo esimerkiksi markettien hyllyillä olevien kehnojen mikkeliläisoluiden olevan "Suomen Palkituimpia"...



Wednesday, 1 March 2017

Suomen palkituimmat pienpanimot; Osa 3. Kuka vei kunnian?!


Alla oleva kuva on vuoden 2015 Helsinki Beer Festival'in palkintokorokkeelta. Kuvassa oikella on tämän blogin kirjoittaja käsissään kaksi kunniakirjaa. Molemmat kunniakirjoilla palkitut oluet on pantu kertaerinä Panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.

Kirjoittajan oikella olkapäällä lepää vasemmassa kädessään olevaan kunniakirjaan liittyvän oluen ideoijan, seurapiiriblogisti Arden vasen käsi; Arde oli itse kyseistä olutta panemassa.

Mitä mahtoi seurapiiriblogisti Arde, toista olutta itse panemassa olleena, palkintokorokkeella tuumata, kun näistäkin oluista kunnian ja kunniakirjat Mikkeliin vei, kuinkas muutenkaan, Saimaan Juomatehdas!

Kuva: Jani Simonen



Monday, 27 February 2017

Suomen palkituimmat pienpanimot; osa 2. Harhaanjohtavaa, vai peräti kieroa mainontaa?


Saimaan Juomatehtaalle on annettu vuonna 2013 HBF:n (Helsinki Beer Festival) "Vuoden Siideri" -palkinto; voittajasiideri tuolloin oli "Cidre Sec Brutal".

Kyseessä olevaa siideriä ei kuitenkaan ollut valmistettu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, vaan Panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.

Samaisilla festivaaleilla Saimaan Juomatehdas palkittiin myös kahdesta oluesta: "Papa Laine's Parade IPA" "Buddy Bolden's IPA". Näitäkään oluita ei ollut pantu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, vaan Panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.

Saimaan Juomatehdas sai v. 2014 HBF:n "Vuoden Olut" -palkinnon "Django & Steven Pale Ale" -oluella. Kuten arvata saattaa, tätäkään olutta ei ollut pantu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, vaan panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.



Sunday, 26 February 2017


Suomen palkituimmat pienpanimot

HBF siintää jo horisontissa! Ei siis kulune montaakaan viikkoa, kun Saimaan Juomatehdas jälleen virittelee räyhäkkäät mainoslakanansa Suomen palkituimpana panimona, tahi jotain sinne päin.

Tuossa alla on joitakin tositteita Saimaan Juomatehtaan jonkin vuoden HBF:ssa kahmimista palkinnoista.

Kysynkin, kuinka moni kuvaan liittyvistä palkituista tuotteista oli pantu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä? Entä missä ne kuvaan liittyvät tuotteet, joita ei ollut valmistettu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, oli tehty ja kuka ne oli tehnyt?


Seuraava City-lehden juttu ja siinä toimitusjohtaja Jussi Laukkanen valottavat asiaa.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Mikä Saimaata vaivaa? Osa 1





Kieroilu, vilppi ja valheellinen markkinointi astui, käenpojan lailla, vuosia sitten taloon Saimaan Juomatehtaan nykyisen toimitusjohtajan Jussi Laukkasen persoonassa; muistan sen hyvin, olin silloin paikalla. En muista, mikä firman nimi tuolloin oli.

"Suomen palkituimmat oluet ja siiderit" on Jussi Laukkasen sepittämä valhe, joka käy päälle räyhäkkäästi Saimaan Juomatehtaan festivaalijulisteissa ja -rekvisiitassa, ja johon mitä todennäköisimmin, kuluttajain keskuudessa, uskotaan! Olen valmis sen haastamaan; koska ja missä tahansa.

Tätä teemaa olen toki käsitellyt aiemmin, niin täällä ulkohuoneessa kuin strasselberg.blogspot.fi:ssa, tosin sporadisesti. Nyt on tullut jonkinlaisen synteesin aika.

Uskoneeko toimitusjohtaja Jussi Laukkanen Mikkelin päämajassaan Joseph Göbbelsin oivaan aksioomaan, jonka mukaan kannattaa valehdella kunnolla...


tiistai 7. marraskuuta 2017

Mufloni APA, 4,5% ABV.



Tässä tölkissä ei ole tuhlattu kääremateriaalia. Eipä ole ollut tarvettakaan, sillä vastattavat myyntipuheet on jätetty sikseen. Kaurismäkeläistäkin lakonisemmin todetaan: "OLUTTA/ÖL", ... , "AINESOSAT: VESI, OHRAMALLAS, AMARILLO, CITRA, JA CASCADE, HIIVA." Tyylikästä! Tuota toiseksi viimeistä pilkkua voisi snadisti fiilata, ehken?

Mitä tölkin sisältöön tulee, perusasiat ovat kunnossa: olut on raikas, niin käymisaromeiltaan kuin humaloinniltaan, mikä toki on oluelle yleisesti tunnustettu vähimmäisvaatimus; kelpo tavaraa.

Tölkin ulkopinnalla mainittujen humalain fragranssin voi itse kukin havaita; kontrastina vaikkapa surkuhupaisan, craftskenemme heikkolahjaisen mikkeliläistehtaan kelvottomien tekeleiden tasalaatuisen pahvinen tunkkaisuus, olivatpa käytetyt humlajikkeet mitkä tahansa, tölökin ulukopinnan, voe tokkiisa, viäräleukaisista myöntipuhheista nyt puhumatakkaan...


tiistai 24. lokakuuta 2017

Lehdet tippuvat, maa, ja oksennus, jäätyvät jälleen.


Tuossa alla olevan tekstin olen kirjoittanut helmikuussa 2017 strasselberg-blogini puolella. Surkuhupaisa craft-paskantamobuumimme, turpeennostotukineen, rahoituskusetuksineen/kusetusrahoituksineen, on sittemmin saavuttanut epidemian luonteen ja mittasuhteet vähäväkisessä ja -mielisessä valtiossamme, jonka pinta-alasta 1/3 on turvesuota... Olen tätä aihetta runsaahkosti täällä ulkohuoneessa viljellyt, lähinnä tekeleiden laadun ja tekijöidensä ammattitaidon katsannossa.

Menneenä kesänä aiheesta kirjoitti valtakunnan eturivin talouslehdessä, Talouselämässä, Matti Kankare; puhukoot siis hänen juttunsa tuossa alapuolella puolestaan.

https://www.talouselama.fi/uutiset/pienpanimoita-on-85-kaksi-tekee-valtaosan-tuloksesta-sangen-paljastaa-joukkorahoituksen-ongelmat/f377536d-92f6-3b50-b47a-c67fc839589f

ja

https://www.talouselama.fi/uutiset/sangen-surullista/83e871a3-1fb1-3837-99e1-8dff8c426f49


Jäätynyttä oksennusta, craftkaljaa ja tylsää mieltä


Professori V.A. Koskenniemi taisi jossakin puheessaan vuonna 1942 todeta, että "Isänmaamme on yksi suuri kalmisto." Tämän kirjoittajan mielestä Suomi on, helmikuussa vuonna 2017, jäätynyttä oksennusta nokkivien varisten, Kahdeksan surmanluodin Pasien&Reiskojen, tylsämielisten metsäläisten maa. Taloutemme on euroalueen heikoin bkt:n muutoksella loka-joulukuussa 2016 mitattuna.

Nokiakin lienee ollut pelkkä vahinko, jonka me vähämieliset metsäläiset itse sössimme. Jos Putin päättäisi tehdä krimit, voisimme olla sentään suurvallan peräreikä.

"Craft-olutskenemme" on hilpeää myötähäpeää herättävää näpertelyä. Umpitollo kansamme ja harvaan asuttu degeneroituva metsäläisvaltiomme jää kulttuuris-demografisesti toivottoman kauas siitä kriittisestä massasta, joka on terveen ja toimivan craft-olutskenen edellytys! Väkeä 5,5 miljoonaa, pääosin hajallaan turvesoiden äärellä, maalaispaskahuussien ja hyttysiä kuhisevien metsien siimeksessä, jumalan seljän takana. Pääkaupunkikin rujo saluunakylä, jonka väestö asuu pääosin radan varren getoissa...


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Syksyn huumoripläjäys Mikkelin tehtaalta


Kynnysrahan maksamalla [!!!] pääsee kuulemma helsinkiläiskapakassa maistamaan Saimaan Juomatehtaan tunkkaisia, märältä pahvilaatikolta maistuvia "Suomen palkituimpia" kaljoja ja ehken jopa täysin idioottimaisesti, mutta vahingossa osuvasti nimettyä "aitoa" Crafty-siideriä.


Aitoa normandialaissiideriä täällä sen kotimaassa dokatessa räkänaurattaa aina vaan mikkeliläistekeleen "aitous". Mahdetaanko kelpo oluita tekevässä Malmgårdissa koskaan tuntea myötähäpeää konsernin surkuhupaisaa, craftskenemme heikkolahjaista mikkeliläistehdasta kohtaan...


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Brewer's Special Alabama Red IPA; kehnoa syyshuumoria Saimaan rannoilta


Virnuilleeko heikkolahjaiselta vaikuttava lippalakkimies tölkin ulkopinnan myyntipuheille vai hyväuskoiselle kuluttajalle, joka erehtyy uskomaan niihin. Jälleen on käytetty ties mitä fragrantteja jenkkihumalia ja luvataan: "Smooth caramel flavored maltines [yhdellä ässällä!] with citrus aromas". Noni.

Tölkin sisältö on tutun tunkkainen, kuten tuotantolaitoksen tekeleet ovat tähänkin asti olleet, vuodesta toiseen. Raikkaudesta tahi humalafragranssista, luvatusta sitruksesta nyt puhumattakaan, ei ole tietoakaan... Täyttä huijausta.

Taas on siis Mikkelissä onnistuttu ryssimään kaikki mahdollinen, fragrantit jenkkihumalat erityisesti, sikäli kuin niitä tässä keitoksessa on mukana ollut. Tätä törkyä kehdataan kutsua IPAksi, saakeli vieköön; päätyi oitis tiskialtaaseen.


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Keisari 66 American Pale Ale


Tiiliseinällä tällä kertaa pirkanmaalainen olut Nokian Panimolta, 4,2% ABV, KV 10,2% Plato. Valmistajan luonnehdinnan mukaan kyseesä on "Käsintehty aromikas pintahiivaolut."

Raikashan tämä on, humalontinsa ja hedelmäisen pintahiivakäymisen jäljiltä. Tässä oluessa on ilahduttavasti myös purtavaa, täyteläistä maltaisuutta ja maillardia.

Erinomainen, puhdas ja hyvin tehty olut, joka mainiosti lunastaa nimeensä kirjoitetut attribuutit. Miellyttävänä lisänä nokialainen talonmaku, jota en vieläkään ymmärrä, tarkoitan lähinnä syntytapaa; ehkä se on sitä maillardia...




perjantai 1. syyskuuta 2017

Pässi ipa


Tämä savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon "ipa", 4,7%, on kerrassaan kelvoton tekele ja surkuhupaisa esimerkki, kuinka lähes kaikki voi mennä päin helfvettiä. Tuotantolaitos luonnehtii tätä etiketissään ipa:ksi, diminutiivisesti pienillä kirjaimilla.

Pässi ipa on tunkkainen, siinä on karmea, pilalle hapettuneen humalan aromi vihanneksisuuden säestyksellä. Suutuntumansa on vetinen, ja yököttävän astringoiva, karvas siis, kuin käytettyä teepussia lutkuttaisi.

Kirjoittaja ei pidä tätä oluena, vaan meneillään olevalle craft-paskantamobuumille tyypillisenä juomakelvottomana törkynä. Voi vain kuvitella valmistus- ja raaka-aineteknisten ongelmien ja virheiden määrää ja laatua tällaisen keitoksen takana.




lauantai 19. elokuuta 2017

Aito siideri, jälleen.

Aito siideri ei vain tunnu jättävän kirjoittajaa rauhaan; iski taas, yllättäen kuin puskasta, tällä kertaa Stadin Panimolla, tyypillisesti kotoisan kaoottisessa atmosfäärissä ja loistavassa maistelusäässä.

Stapan käymistankiston sisältö saatettiin säännöllisen kurinalaiseen tapaan koestaa ja jälleen hyväksi havaita; tällä kertaa ilman kaaokselle herkkänahkaisen seurapiiriblogisti Arden kontribuutiota.

Baarin hanassa Imperial Pils oli säilyttänyt freesin särmänsä, Helsch oli huumaavan kukkainen fragranssissaan, aivan toinen olut kuin kolme viikkoa sitten...!




Cidre Artisanal Le Brun tulee Ranskan Bretagnesta, Plovanin pikkukaupungista Atlantin rannikolta. Tätä kiskon aina Ranskassa runsaasti ja pidänkin sitä yhtenä parhaista, ranskalaisista.

Plovanissa siiderituotantoa ei liene edes viimeinen suursota pahemmin häirinnyt Brestin ja Saint-Nazairen välissä. Saint-Nazairessa majaili pomminkestävissä luolissaan Saksan sukellusvenelaivasto, Amiraali Dönitz'in "Merten Sudet", kun kuivatalekassaan huollettiin Kriegsmarinen suuria pinta-aluksia kuten Bismarck, Tirpitz, Scharnhorst & Gneisenau...

Brestin satamassa tukeutuivat pitkään taisteluristeilijät Scahrnhorst & Gneisenau yhdessä raskaan risteilijän Prinz Eugenin keralla. Brestiin oli viimeisillä voimillaan ontumassa taistelulaiva Bismarck'kin, kun Britannian Home Fleet sen upotti 27.5.1941; kyseessä oli kosto, sillä Bismarck ja Prinz Eugen olivat yksissä tuumin 24.5.1941 upottaneet taistelulaiva Hood'in ja pahasti rusikoineet Hoodin seuralaista, taistelulaiva Prince of Wales'ia. Tälle tapahtumallehan on omistettu oma craft-kaljansakin. Parempionninen operaatio- ja lippuetoveri Prinz Eugen lipui hissunkissun Brestiin Komdri Brinkmann'in komennossa 1.6.1941, täysin vahingoittumattomana!


tiistai 15. elokuuta 2017

Aito siideri, aina vaan; tällä kertaa johdatusta kirkon pihalla.

Aapiset ovat aunneet, pian syttyvät soihdut, syrjäisten turvesoidemme äärellä toimivat, ja perusteilla olevat, paskantamot lataavat, minkä ehtivät, paskapommejaan markettien hyllyille... Synkkä on siis kirjoittajan mielenmaisema, kunnes...




... Kerrassaan riemastuttava aamupäivän pelastus oli kaoottisesti haahuilevia turistilaumoja väistelevän kiireisen kirjoittajan ja siiderikonnossöörin törmääminen kuvan myyntipisteeseen; avulias nuori mies pelasti janoon näännynnältä myymällä pullollisen jääkylmää bretagnelaista, aitoa siideriä!




maanantai 14. elokuuta 2017

Miltä aito siideri maistuu?!

Kuva: Arde "Ari" Juntunen.

Saimaan Juomatehdas on virittänyt Crafty-siiderimainoksessaan mielenkiintoisen keskustelun "aidosta" siideristä kysymällä suoraan: "TIEDÄTKÖ MILTÄ AITO SIIDERI MAISTUU?"[!!!]

Vastausta kannattaa etsiä esimerkiksi Euroopan mantereen puolella Ranskan Bretagnesta Normandian kautta Espanjan Asturiaan ulottuvalla rannikkovyöhykkeellä, jos haluaa tehdä sen autenttisessa maisteluympäristössä... Inkookin (Ingå) käy.

Kuva: Arde "Ari" Juntunen 

Tai vaikka Rööperin Sidreríassa, jossa aurinkoisena iltapäivänä oli hanassakin [!] tarjolla kahta asturialaista, aitoa, siideriä. Molemmat olivat kuivia, pii...iiitkälle käyneitä.


Avalon vähemmän happoisa,


kuin Trabanco. Ensiluokkaisia demonstraatioita molemmat.

Seurapiiriblogisti Ardekin on tätä aktuellia probleemia omassa tiedotusvälineessään pohdiskellut.






torstai 10. elokuuta 2017

Maku oluen laadun mittarina


Tässä, jos missään, on ensiluokkainen ja imponeeraava demonstraatio oluesta, jommoisesta näinä päivinä on täällä ulkohuneellakin ollut puhetta, muusta metelistä puhumattakaan.

Heti avattaessa kiihoittava jenkkihumlain fragranssi, maku lunastaa oivallisesti odotukset. Humalalajikkeita ei ole tölkin pinnalle kirjoitettu. Tätä keitetään, ja tölkitetään, Iisalmessa 40.000 litraa kerralla. Resepti on Timo Konttisen käsialaa, eikä hän tunnetusti aromi- ja erityisesti kuivahumalain määrässä pihtaile.

Röyhtäyksetkin ovat runsaan amerikkalaishumalain parfyymiset; on siis saatu pakattua kallisarvoisten aromihumalain fragranssit vahingoittumattomina tölkkiin!!! Tuote on suodattamaton, ja tietenkin pastöroimaton ilmeisesti ilman senkummempia mikrobiologisia ongelmia, se tulee megapanimon liukuhihnalta ja saan sitä omasta kivijalkakaupastani eikä se ole hinnan kirossa.

Jos olisin kärpänen, lentäisin oitis iisalmelaispanimon kattoon tarkkailemaan prosessia, sen alusta loppuun...


tiistai 8. elokuuta 2017

Viiden tähden tekstiä craft-kaljan ja sen tekijöiden laadusta; "Saimaan Juomatehdas nostaa pienpanimoiden tuotteiden laadun pöydälle blogikirjoituksessaan [!!!]"


Heikki Kähkönen intoutui Viisi Tähteä -verkkolehdessä laatimaan oivan preivin craft-skenemme laadusta ja laatuongelmista; puhukoon siis Kähkösen teksti puolestaan.

Sama asia on tosin nostettu pöydälle täällä Ulkohuoneessa ja Strasselberginkin puolella, jo tovia aiemmin kevään ja kesän aikana...

Kts. http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/ne-kehnommat-kesakaljat.html
sekä http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/mista-ne-on-ne-kelpo-kesabisset-tehty.html
ja https://strasselberg.blogspot.fi/2017/06/shit-house-blues-pest-infesting-craft.html
myös http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/kirottu-paskahuusi-efekti.html

Tämän kirjoittaja haluaa kuitenkin muistuttaa, että oluen laatua, sitä ratkaisevasti makuun vaikuttavaa, on muutakin kuin tuo mikrobiologinen laatu; olut voi siis olla laadultaan kehnoa, esimerkiksi tunkkaista ja maistua pahville, vaikka se olisi mikrobiologisesti moitteetonta... Tästä lienevät yhtä mieltä niin tämän kirjoittaja kuin Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkulakin, joka Saimaan Juomatehtaan puolesta puhui tärkeää asiaa skenen tärkeimmästä agendasta.




tiistai 1. elokuuta 2017

Ingå-Kalja, -aito siideri & -pizza


Viikonlopulla sain kutsun Inkooseen (till Ingå), missä tarjoutui tilaisuus maaseudun rauhassa ja mainiossa säässä sekä miellyttävässä ja imponeeraavassa atmosfäärissä kiskoa aiemmin kesällä seurapiiriblogisti Ardenkin koeajamaa Ingå-Kaljaa. Tämä vahva (7,5% ABV), tuntuvasti humaloitu, raikas ja kompleksisen hedelmäinen Pale Ale on single hop Columbus. Ingå-hembryggeri ei selvästikään ole paskantamo.





Omenapuiden varjossa, ja työn lomassa, kiskoimme myös aitoa Ingå-siideriä, viime syksyn satoa. Sitä oli nyt tarjolla kahta laatua, siis kahdella omenalajikeblendillä tehtyä. Aidon siiderin kyseessä ollessa raaka-aineet ovat siis peräisin puista, joiden varjossa istuimme. Valmistustapa on aito, helppo ja takaa parhaan lopputuloksen: omput prässätään mehuksi muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla tuoremehuasemalla. Pastöroimattoman tahi millään muullakaan tavoin käsittelemättömän mehun annetaan käydä spontaanisti niine hyvineen; sillä mikroflooralla, joka mehuun omenoista prässätessä huuhtoutuu.

Kuivaa, raikasta ja taatusti aromikasta tavaraa. Toisen omenablendi oli kaneliomena-voittoinen, mikä matkaansaattoi miellyttävän aromin jommoista en siiderissä aiemmin ole kohdannut. Toinen siideri oli aromin suhteen neutraalimpi, yleisomenainen, myös hapokkaampi, ehken mukana olleen Antonovka-lajikkeen johdosta. Kumpikin siideri oli valmistustavasta johtuen hamaan loppuun asti käynyttä, ruutikuivaa; siksi myös vahvaa, yli 6% ABV.







Näläntorjuntakin hoitui vauhdilla; tässä itse suunnitellussa ja -konstruoidussa jonkin tonnin painoisessa pizza-krematoriossa lätty paistui parissa minuutissa. Fast foodia siis, kiireisille kalja- ja kolviveikoille.






keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Aito siideri


Kuvan muovipullossa on aitoa bretagnelaista siideriä. Kirjoittaja tietää, miltä aito siideri maistuu ja juo sitä mielellään, Ranskassa.

Kuva: Arde "Ari" Juntunen

Edelleen, kirjoittaja rohkenee epäillä Saimaan Juomatehtaan Crafty-siiderin "aitoutta" ja pitääkin kuvan vasemmassa reunassa olevaa julistetta savolaishuumorina, joka erityisesti Bretagnessa tahi Normandiassa, Inkoossa (i Ingå), oikeastaan missä tahansa, matkaan saattaa makoisat räkänaurut! Crafty on osuva nimi; se on englannin kielen adjektiivi...




torstai 20. heinäkuuta 2017

Paname Brewing Company, Pariisi




Viimeksi kävin täällä tammikuussa suihkuseurapiiriblogisti Arden keralla. Tuolloiset craft-huuruiset muistikuvat olivat jo hälvenneet. Tällä kertaa maistoin IPAn (Barge du Canal), 6% ABV, Tupla IPAn (Doublement Barge), 8% ABV sekä Saisonin (Casque D'Or), 5,3% ABV. Panimossa ja ravintolassaan ymmärrettävästi näillä keleillä, ja helteillä, kova meno päällä. Pikaisella visiitillä ehdin vaihtaa tervehykset tutun panimomaestron kanssa, tapasin tiskin ääressä myös pari californialaisseuruetta; yksissä tuumin sadateltiin, eurooppalaisesta näkökulmasta, tuoreimpien jenkkihumalain jäämistä kotiseutuinsa craft-kaljankeittäjien kattiloihin ynnä käymistankistoihin...

IPA ja tuplaIPA olivat taatusti tuoretta tavaraa, siksi vahva oli diasetylin käry, jommoista en ole haistanut sitten syyssäässä tehtyjen laivatykistöammuntojen.

Tässä blogissa olen jo aiemmin todennut kuivahumaloinnin olevan vaikean ja herkän lajin, erityisesti mitä tulee jenkkilajikkeisiin...!

Saison oli raikasta ja tuoretta, hiivankin tunnistin; oma suosikkini, Belle Saison.



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Proper Job Cornish IPA by St Austell Brewery



Puolikirkasta, pastöroimatonta pullokypsynyttä tavaraa, 5,5% ABV.

St Austell Brewery'kaan Lounais-Englannin Cornwall'ista ei, kuinkas ollakaan, ole paskantamo; pullon sisältö vastaa rehellisesti ulkopinnan myyntipuheeseen: "A 'proper' India Pale Ale, Proper Job is a strong golden ale that's powerfully hopped." Voisiko asian definiittisemmin ilmaista!

Tuoretta maitokauppatavaraa Pariisissa asti. Raikkaat brittiläiset käymisaromit, kompleksinen ja fragrantti aromihumalointi, selvästi kuivahumaloitu. Katkeroakin löytyy, suun epiteeliä miellyttävässä brittiläisessä moodissa. Ammattitaidolla tehty laatutuote.

Kts. http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/mika-on-paskantamoiden-asema.html
ja http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/mista-ne-on-ne-kelpo-kesabisset-tehty.html

Aikakonetta tarvitsisimme selvittääksemme mitä oli se 'proper' Alku-IPA, Englannista siis...








sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Mitzlaff Weissbier, Mustan Virran Panimo


Sympaattinen 60-luvun lonkeropullo, vehnäoluen näköistä, 5,6% ABV. Vaahdonmuodostus ja pysyvyys erinomainen, vaikka hiilihappoa kaipaisi lisää.

Aromi on raikas, tyylinmukainen; banaaniestereitä ei tunnu, tämä painottuu mukavasti fenolis-hedelmäiseseen segmenttiin. Tykkään tämän hiivan kädenjäljestä.

Kuivaa, ei virhemakuja, jos siksi ei lueta pientä hiilihapon puutetta. Hiilihappo kun tuo vehnäolueen raikkautta, myös suutuntuman puolella.

Tietämättä hiivakannasta, hiivauksesta ja käymisolosuhteista, pelkästään kuvittelen, tulisiko tästä vielä raikkaampaa, jos käyminen olisi nopeampaa ja räyhäkkäämpää, reilusti 20 C yläpuolella.

Mitzlaff on siis kelpo-vehnäolutta; alapuolella oleva Heili, ei ole, vaan on se juomakelvotonta törkyä, kiusantekoa.


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Honkavuoren Heili Vehnäolut; Panimo Honkavuori


Etiketin mukaan 6,6% ABV, "Löytö Pohjois-Karjalasta".

Tähän tekeleeseen pätee, mitä olen täällä kirjoittanut aiemmin ilmeisestä maitokauppaversiostaan "Valosta"; paitsi että tämä on keskenkäyneessä vierteisessä makeudessaan kammottavampi. Olisi ehkä kannattanut mitata jäännösuutteen määrä...

Kts. http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/mika-on-paskantamoiden-asema.html


torstai 13. heinäkuuta 2017

Läskiliskosta hirmuliskoksi; Fat Lizard Brewing Co goes to 30 hl.

Hilpeä gekko on vaivihkaa kasvanut hirmuliskon mittoihin. Tuliterä panimo on tiettävästi iskukunnossa Espoon Otaniemessä, ainakin juutuubissa julkaistusta videopätkästä päätellen. Keittokoko on 30 hl (3000 litraa); räyhäkäs pätkä puhukoon tuossa alla puolestaan. Toivottavasti käymistankkien rosteri laatutavaraa...!


Talolla on jo vakuuttavat näytöt ammattitaidostaan; California-tyypin intohimostakaan ei ole ollut puutetta. Hirmulisko otettanee aggressiivisesti, ja nopeasti, paikkansa jo aikaa sitten ylikilpaillulla ja -kyllästyneellä markkinalla, mitä erityisesti jenkkityylisiin ja -humamaloituihin oluihin tulee...! Paskantamot vaviskoot, darwinismi toimikoon!



perjantai 7. heinäkuuta 2017

Helsinki Craft Beer, 6.7.2017

Leppoisaa olutseurapiiripörräystä mukaivain kaljaveikkoin ja -veikotarten kesken; sydäntä lämmittävä tapahtuma kaikenkaikkiaan, paras kotimainen, ei mikään humppafestivaali.


Tyylikkäin tiskikonstruktio oli ehdottomasti Malgoordin pyörillä kulkeva, nopeasti tuliasemaan ajettava craftkaljapatteri. Tämä on kuulemani mukaan maailmankuulun Bonk-tehtaan valmiste.


Malmgårdin Idaho on ilahduttava vehnäolut, hybridi, jossa Saisonin, sakasalaisen vehnäoluen ja jenkki-ipoille tyypillisen aromihumaloinnin kytkentä toimii.


Kerrassaan riemastuttava tapaus oli Maku Brewingin Imperial Stout -jäätelö; gourmettia craftkaljahuurujen lomassa, keinohorisontin kalibrointiin. Allaolevassa kuvassa tiettävästi tämän tuotteen stetsonhattuinen isä. Saisonissaankaan ei valittamista.