Toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä tölkkejä ja pulloja markettien hyllyt väärällään, lageria, ipaa, apaa, pilsiä, vehnäolutta, hyvää ja kelvotonta, suurista ja pienistä panimoista ja paskantamoista. Kuluttajalla totisesti on mistä valita!
Meneillään oleva pienpanimobuumi on tuonut markkinoille, valitettavasti, toimijoita, joiden tuotteet eivät täytä kunnollisen oluen laatukriteerejä. Monia niistä tämän kirjoittaja pitää niin kehnoina tekeleinä, etteivät ne ansaitse tulla kutsutuksi oluiksi; olkoot epäoluita.
Hyvä olut, hyvin tehty olut, on ennen kaikkea aromiltaan raikas ja miellyttävän makuinen, olipa se tyyliltään, humaloinniltaan tai väriltään millainen tahansa. Tämä lienee jonkinlainen yleismaailmallinen konsensus niin kuluttajien kuin vastuullisten valmistajienkin keskuudessa.
Miksi marketin hyllyllä olevat toinen toistaan nokkelammin nimetyt ja etikettitaiteillut pienpanimopullot ja -tölkit saattavat sisältää ikävän yllätyksen, toisinaan jopa melkoisen paskapommin?
Siksi, että niissä voi olla makuvirheitä, pieniä tai isompia. Sen sijaan, että ne olisivat raikkaita, maistuisivat hyvältä ja tyylinsä mukaisilta, ne voivat olla tunkkaisia, epämiellyttäviä, toisinaan suorastaan kuvottavia.
Mitä kuluttaja tuumannee, kun ostamansa IPA- tai APA-oluen räyhäkäs havaijilais-aiheinen etiketti kehuu myyntipuheessaan aromiltaan raikasta ja eksoottisen hedelmäistä olutta, joka lasiin kaadettuna maistuukin tunkkaiselta, märältä aaltopahvilta ja keitetyiltä vihanneksilta, tai kun etiketin mukaan parfyymisesti aromihumaloitu Pale Ale tuo mieleen poltetun kumin, mattoliiman, villasukan tai viemärin...?!
Mistä nämä makuvirheet johtuvat? Ne johtuvat yksinkertaisesti tuotteen kemiallisesta tai mikrobiologisesta pilaantumisesta, pahimmillaan molemmista. Että niin on päässyt käymään, ja että tuote on vielä päässyt kaupan hyllyyn pilallisena, samalla hyllyllä olevien kelpo-pienpanimotuotteidenkin mainetta tärväämään, kertoo ainakin huonosta valmistamisesta, s.o. kehnosta ammattitaidosta. Mikä ikävintä, se kertoo myös kuluttajan härskistä aliarvioimisesta ja halveksimisesta, roistomaisen välinpitämättömästä ja epäsolidaarisesta asenteesta koko alaa kohtaan.
Marketin hyllystä löytyy niin honkavuorelaista kuin saimaalaistakin tunkkaista ja märkää aaltopahvia, pietniemeläismallaskuulaista ja mitäniitänytolikaan mikrobiologista eläintarhaa villeine aromeineen tallintakuisesta mattoliiman ja palaneen kumin kautta villasukkaan...
Epäkelpoja tuotteita markkinoille syytäviä tuotantolaitoksia en kutsu panimoiksi vaan paskantamoiksi, joita tunnutaan nykyisin perustettavan vähän joka niemeen, notkoon ja turvesuolle, ilmeisesti myös avokätisellä julkisella tukirahoituksella.
Erityisen vastenmielinen tapaus on Saimaan Juomatehdas kaikenkaikkiaan kehnoine tuotteineen jo volyymiltaan ja räyhäkkään harhaanjohtavan mainontansa takia. Se ratsastaa "Suomen palkituimmilla oluilla", jotka tosin on vuosien varrella kertaerinä pantu eräässä helsinkiläisessä panimoravintolassa eikä niillä, palkituilla oluilla, ole siis mitään yhteyttä Mikkelistä markettien hyllyille tulviviin tunkkaisiin, märältä aaltopahvilta maistuviin tekeleisiin.
Kts. http://strasselberg.blogspot.fi/2017/02/suomen-palkituimmat-pienpanimot-osa-2.html, http://strasselberg.blogspot.fi/2017/02/suomen-palkituimmat-pienpanimot.html ja http://strasselberg.blogspot.fi/2017/03/suomen-palkituimmat-pienpanimot-osa-3.html
ja http://strasselberg.blogspot.fi/2017/02/jaatynytta-oksennusta-craftkaljaa-ja.html
Erityisesti: http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/mista-ne-on-ne-kelpo-kesabisset-tehty.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti