Ulkohuone: Mistä ne on, ne kelpo-kesäbisset tehty?!

Kerrassaan riemastuttavaa on lueskella paskantamoiden tekeleiden etikettien myyntipuheita. Niinpä etikettein takainen törky on taatusti pantu rakkaudella, intohimolla ja vaikka millä, ja tietenkin parhaista koti- ja ulkomaisista raaka-aineista, toinen toistaan idyllisemmässä ympäristössä. Maakuntahuumoria parhaimmillaan, oma suosikkini on ehdottomasti saimaalainen savolaishuumori Päämajakaupungista.

Jos, ja toki, uskotaan, että paskantamot käyttävät parhaita saatavilla olevia olevia raaka-aineita siinä missä ensiluokkaista tavaraa panevat panimotkin, on sangen helppo ymmärtää, että raaka-aineet, rakkaus, intohimo ja mitä muuta potaskaa etikettein myyntipuheissa onkaan, eivät riitä: kuluttaja saa lasiinsa märkää aaltopahvia, keitettyjä vihanneksia, villasukkaa, viemäriä... Kysehän on hyvien raaka-aineiden pilaamisesta!

(Hyvän) oluen panemisessa tarvitaan välttämättä, aivan ehdottomasti ja ennen muita, seuraavat kolme asiaa:

1: Sivistystä; syvällistä perehtymistä olueen yleensä, sen kulttuurihistoriaan, valmistustapoihin ja -perinteeseen; laaja-alaisempikaan lukeneisuus tahi matkustaneisuus ei ole haitaksi.

2: Kokemusta

3: Älyä; ymmärrystä oluenvalmistuksen biotekniikasta ja sen lainalaisuuksista, mielellään tekniikasta laajemminkin.

Noiden kolmen yllä listatun tekijän yhteisvaikutusta voidaan luonnehtia käsitteellä ammattitaito. Kun ja jos sitä, ammattitaitoa, on, syntyy kunnon tavaraa, kuten tiedämme, ja päinvastoin. Nyt ymmärrämme, miksi yksi onnistuu, toinen ei.

Toki noista kolmesta yllä listatusta tekijästä kahta ensin mainittua voi yrittää kartuttaa, mutta se saattaa olla myöhäistä, etenkin jos tuotantolaitos on jo pystyssä ja nollasta lähdetään. Kolmas, muttei suinkaan vähäpätöisin, on lyöty kouraan jo ensimmäisenä syntymäpäivänä, joten jos siitä kiikastaa, kannattanee oitis vaihtaa alaa.

Markkina on ylikilpailtu ja ylikyllästynyt jo vuosia sitten. Mitä pienempi paja, sitä vaikeampaa on vakuuttaa kerran paskapommiin langennut kuluttaja siitä, että on vihdoin opittu tekemään hyvää olutta, ja, tasalaatuisesti, niin totta kuin se olla saattaisi. Mahdotonta se ei ole, siitäkin on esimerkkejä, jos kohta on aikaakin.

Saimaan Juomatehdas on tässä katsannossa mielenkiintoinen, kiehtova tapaus. Se on iso tekijä. Se on koko toiminta-aikansa tehnyt puu- ja itsepäisesti tasalaatuisen tunkkaista ja pahvilta maistuvaa tavaraa, jota kaikesta päätellen ostetaan ja juodaan. Ehkä tuttu ja turvallinen, tasalaatuinen pahvinen tunkkaisuus, saimaalainen house flavor, on se selittävä tekijä, josta siis ehken kannattaakin pitää kiinni, kynsin ja hampain. Ja mitä minulla helssinkiläisellä siihen on sanomista, jos savolaiset ovat piättäneet, että "Suomen palkituimpien oluiden" kerta kaikkiaan tulee maistua pahville, ja sillä siisti, kuka sen tietää; ja voe tokkiisa, väliäkö tuolla!

Listaan saarnan lopuksi muutaman mielestäni erinomaisen oluen. Ne eivät ole missään arvo- tai tykkäysjärjestyksessä, vaan ovat oman tyylinsä hienoja edustajia, ennen kaikkea teknisesti virheettömiä, mikä kertoo valmistajan ammattitaidosta. Strasselbergin puolelta löytyy lisää oluarvioita, tosin englanninkielisinä, sikäli kuin se jota kuta sattuisi kiinnostamaan.