Viikonlopulla sain kutsun Inkooseen (till Ingå), missä tarjoutui tilaisuus maaseudun rauhassa ja mainiossa säässä sekä miellyttävässä ja imponeeraavassa atmosfäärissä kiskoa aiemmin kesällä seurapiiriblogisti Ardenkin koeajamaa Ingå-Kaljaa. Tämä vahva (7,5% ABV), tuntuvasti humaloitu, raikas ja kompleksisen hedelmäinen Pale Ale on single hop Columbus. Ingå-hembryggeri ei selvästikään ole paskantamo.
Omenapuiden varjossa, ja työn lomassa, kiskoimme myös aitoa Ingå-siideriä, viime syksyn satoa. Sitä oli nyt tarjolla kahta laatua, siis kahdella omenalajikeblendillä tehtyä. Aidon siiderin kyseessä ollessa raaka-aineet ovat siis peräisin puista, joiden varjossa istuimme. Valmistustapa on aito, helppo ja takaa parhaan lopputuloksen: omput prässätään mehuksi muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla tuoremehuasemalla. Pastöroimattoman tahi millään muullakaan tavoin käsittelemättömän mehun annetaan käydä spontaanisti niine hyvineen; sillä mikroflooralla, joka mehuun omenoista prässätessä huuhtoutuu.
Kuivaa, raikasta ja taatusti aromikasta tavaraa. Toisen omenablendi oli kaneliomena-voittoinen, mikä matkaansaattoi miellyttävän aromin jommoista en siiderissä aiemmin ole kohdannut. Toinen siideri oli aromin suhteen neutraalimpi, yleisomenainen, myös hapokkaampi, ehken mukana olleen Antonovka-lajikkeen johdosta. Kumpikin siideri oli valmistustavasta johtuen hamaan loppuun asti käynyttä, ruutikuivaa; siksi myös vahvaa, yli 6% ABV.
Näläntorjuntakin hoitui vauhdilla; tässä itse suunnitellussa ja -konstruoidussa jonkin tonnin painoisessa pizza-krematoriossa lätty paistui parissa minuutissa. Fast foodia siis, kiireisille kalja- ja kolviveikoille.
Jaa, tuohon voisin lisätä, että kun ilmaiseksi saa, niin hyvältähän se useimmiten maistuu.
VastaaPoista