sunnuntai 19. marraskuuta 2017

... Ja tässä oli kaikki; ei ole enempää...

... Ulkohuone ei kiitä ketään, toivota mitään, odottaa meneillään olevan paskantamobakkanaalin pikaista luhistumista, vetää töpselin seinästä tämän lauseen päättävässä pisteessä.










LOPPU
...

FIN

OLUT!


Sivistynyt, elegantti, asiantunteva ja vielä -osaava; äärimmäisen tiukat reunaehdot täyttyvät ja attribuutit lunastuvat! Jos joku haluaisi vinoilla nimestä, keksiköön paremman, Lahtikin on Vesijärven rannalla.


Tätä kannatti odottaa, sillä tällaista sattuu täällä 30%:sesti turvesoiden peittämässä, oksennusta nokkivien varisten maassa harvoin; tuskin ehtinen enää todistaa.


Muistuu mieleeni riemastuttava, spontaani kohtaaminen tätä teostaan vielä kiihkeästi hautovan kirjoittajan kanssa Parisissa; otimme parit "jossakin ykkösmetron varrella", loistavan Olavi Paavolaisen hengessä... 




perjantai 17. marraskuuta 2017

Brewer's Special Oktoberfest


Tiiliseinää vasten mikkeliläinen syysolut, 4,7% ABV. Käymistuotteelta yleensä, oluelta erityisesti odotan raikkautta, niitä freesejä käymisaromeja; uskon, etten ole ainoa, vaan että kyse on jonkinlaisesta isommasta konsensuksesta.

Tästä tekeleestä se, tuo raikkaus puuttuu. Pahvinen tunkkaisuus, mikkeliläinen house flavor vaivaa tätäkin tuotetta. Onneksi tässä ei ole ollut liiemmälti humalia pilattavaksi... Maltaisuutensa tuntuu keinotekoisen päälleliimatulta, aggressiivisen siirappiselta; tulee mieleen jonkinlainen mallassiirappifilunki.

Toisin kuin niin moni saimaalaistuote, tämä oli sentään juotavaa; join koko tölkin. Vaatimatonta roskaruokaahan tämä on verrattuna konsernin toisen panimon, Malmgårdin gastronomiaan. Lieneekö kyseessä jo jonkinlainen vakiintunut työnjako tuotantolaitosten kesken, de facto- ainakin.


torstai 9. marraskuuta 2017

Mikä Saimaata vaivaa? Osa 3

Mitä tulee toimitusjohtaja Jussi Laukkasen tosiasialliseen vaikutusaikaan yrityksessä, ennen ja jälkeen nimityksensä toimitusjohtajaksi, Mikkelin tuotantolaitoksen laatu on ollut perin kehnoa, vuodesta toiseen; surkuhupaisin eräässä hiljattaisessa nettiarviossa lukemani eufemismi kelvottomille, "tiskirättimäisille" mikkeliläistekeleille on "hukattu potentiaali"[!!!] tjsp. Saimaan Juomatehdas on toimitusjohtajansa näköinen. Ilahduttavasti konsernin toinen panimo Malmgårdissa on kuin toiselta planeetalta...

Muistan hyvin toimitusjohtaja Laukkasen vuosikausia kestäneen yhteistyömme ajalta. Arvelen, että yksinkertaisehko, jääräpäinen ja päällepäsmäävä henkilönsä on pääasiallinen syy Mikkelin tuotantolaitoksen pitkittyneisiin laatuongelmiin; en tarkoita mikrobiologista laatua. Minkälainen lienee johtamansa yrityksen työilmapiiri, henkilöstön työmotivaatio ja -moraali.

Kun ottaa huomioon Saimaan Juomatehtaan käytettävissä olleet, ilmeisesti vähintäänkin kohtuulliset taloudelliset resurssit, on toimitusjohtaja Laukkasen aikaansaanto ollut linjassa Mikkelin tuotantolaitoksen tuotteiden kehnon laadun kanssa, vuodesta toiseen. Jos myynti on ollut hyvä, lieneekö kyseessä, ja missä määrin, tässä blogissakin käsitelty harhaanjohtava markkinointi.

Kaiken kaikkiaan, ihmettelen omistajain kärsivällisyyttä; monessa paikassa olisi varmaankin tullut kalossia toimitusjohtajan takalistoon aikaa sitten.



Mikä Saimaata vaivaa? Osa 2

Tuohon alle olen strasselberg.fi:n puolelta siirtänyt sellaisenaan kolme teemaan liittyvää tekstiäni viime kevättalvelta. Saimaan Juomatehdas on sittemmin, kuten tidämme, jatkanut omaksumaansa markkinointia, jossa annetaan ymmärtää, että Saimaan Juomatehtaan, mikkeliläisen panimon, oluet ja siiderit ovat "Suomen palkituimmat".

Todettakoon vielä, että Bruuverissa pannut, palkitut oluet ja siiderit olivat yleensä 250 litran ainutkertaisia kertaeriä, joita ei sen koommin tehty, puhumattakaan, että niitä edes olisi yritetty valmistaa Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni festivaalikävijä uskoo esimerkiksi markettien hyllyillä olevien kehnojen mikkeliläisoluiden olevan "Suomen Palkituimpia"...



Wednesday, 1 March 2017

Suomen palkituimmat pienpanimot; Osa 3. Kuka vei kunnian?!


Alla oleva kuva on vuoden 2015 Helsinki Beer Festival'in palkintokorokkeelta. Kuvassa oikella on tämän blogin kirjoittaja käsissään kaksi kunniakirjaa. Molemmat kunniakirjoilla palkitut oluet on pantu kertaerinä Panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.

Kirjoittajan oikella olkapäällä lepää vasemmassa kädessään olevaan kunniakirjaan liittyvän oluen ideoijan, seurapiiriblogisti Arden vasen käsi; Arde oli itse kyseistä olutta panemassa.

Mitä mahtoi seurapiiriblogisti Arde, toista olutta itse panemassa olleena, palkintokorokkeella tuumata, kun näistäkin oluista kunnian ja kunniakirjat Mikkeliin vei, kuinkas muutenkaan, Saimaan Juomatehdas!

Kuva: Jani Simonen



Monday, 27 February 2017

Suomen palkituimmat pienpanimot; osa 2. Harhaanjohtavaa, vai peräti kieroa mainontaa?


Saimaan Juomatehtaalle on annettu vuonna 2013 HBF:n (Helsinki Beer Festival) "Vuoden Siideri" -palkinto; voittajasiideri tuolloin oli "Cidre Sec Brutal".

Kyseessä olevaa siideriä ei kuitenkaan ollut valmistettu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, vaan Panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.

Samaisilla festivaaleilla Saimaan Juomatehdas palkittiin myös kahdesta oluesta: "Papa Laine's Parade IPA" "Buddy Bolden's IPA". Näitäkään oluita ei ollut pantu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, vaan Panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.

Saimaan Juomatehdas sai v. 2014 HBF:n "Vuoden Olut" -palkinnon "Django & Steven Pale Ale" -oluella. Kuten arvata saattaa, tätäkään olutta ei ollut pantu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, vaan panimoravintola Bruuverissa, Helsingissä.



Sunday, 26 February 2017


Suomen palkituimmat pienpanimot

HBF siintää jo horisontissa! Ei siis kulune montaakaan viikkoa, kun Saimaan Juomatehdas jälleen virittelee räyhäkkäät mainoslakanansa Suomen palkituimpana panimona, tahi jotain sinne päin.

Tuossa alla on joitakin tositteita Saimaan Juomatehtaan jonkin vuoden HBF:ssa kahmimista palkinnoista.

Kysynkin, kuinka moni kuvaan liittyvistä palkituista tuotteista oli pantu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä? Entä missä ne kuvaan liittyvät tuotteet, joita ei ollut valmistettu Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, oli tehty ja kuka ne oli tehnyt?


Seuraava City-lehden juttu ja siinä toimitusjohtaja Jussi Laukkanen valottavat asiaa.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Mikä Saimaata vaivaa? Osa 1





Kieroilu, vilppi ja valheellinen markkinointi astui, käenpojan lailla, vuosia sitten taloon Saimaan Juomatehtaan nykyisen toimitusjohtajan Jussi Laukkasen persoonassa; muistan sen hyvin, olin silloin paikalla. En muista, mikä firman nimi tuolloin oli.

"Suomen palkituimmat oluet ja siiderit" on Jussi Laukkasen sepittämä valhe, joka käy päälle räyhäkkäästi Saimaan Juomatehtaan festivaalijulisteissa ja -rekvisiitassa, ja johon mitä todennäköisimmin, kuluttajain keskuudessa, uskotaan! Olen valmis sen haastamaan; koska ja missä tahansa.

Tätä teemaa olen toki käsitellyt aiemmin, niin täällä ulkohuoneessa kuin strasselberg.blogspot.fi:ssa, tosin sporadisesti. Nyt on tullut jonkinlaisen synteesin aika.

Uskoneeko toimitusjohtaja Jussi Laukkanen Mikkelin päämajassaan Joseph Göbbelsin oivaan aksioomaan, jonka mukaan kannattaa valehdella kunnolla...


tiistai 7. marraskuuta 2017

Mufloni APA, 4,5% ABV.



Tässä tölkissä ei ole tuhlattu kääremateriaalia. Eipä ole ollut tarvettakaan, sillä vastattavat myyntipuheet on jätetty sikseen. Kaurismäkeläistäkin lakonisemmin todetaan: "OLUTTA/ÖL", ... , "AINESOSAT: VESI, OHRAMALLAS, AMARILLO, CITRA, JA CASCADE, HIIVA." Tyylikästä! Tuota toiseksi viimeistä pilkkua voisi snadisti fiilata, ehken?

Mitä tölkin sisältöön tulee, perusasiat ovat kunnossa: olut on raikas, niin käymisaromeiltaan kuin humaloinniltaan, mikä toki on oluelle yleisesti tunnustettu vähimmäisvaatimus; kelpo tavaraa.

Tölkin ulkopinnalla mainittujen humalain fragranssin voi itse kukin havaita; kontrastina vaikkapa surkuhupaisan, craftskenemme heikkolahjaisen mikkeliläistehtaan kelvottomien tekeleiden tasalaatuisen pahvinen tunkkaisuus, olivatpa käytetyt humlajikkeet mitkä tahansa, tölökin ulukopinnan, voe tokkiisa, viäräleukaisista myöntipuhheista nyt puhumatakkaan...